Nimet tuli sitten lopulta päätettyä ja rekisteröinti odottaa viikon päästä maanantaina laitettavia siruja.
En löydä vielä yhdeltäkään pojista kiveksiä. Ruskeitten pentujen alaleuka on inasen kapea, mikä on hyvin tyypillistä vesikoirille  ja mustien (tämä sis. myös valkoisen mustin merkein) pentujen hammaskalusto vaikuttaa erinomaiselta.

Vauhtia piisaa, nyt edetään pääosin pomppien, kiipeillen ja juosten. Lelut kiinnostaa ja niitä kannellaan ees taas. Nälkä on kokoajan, metelelöintiä riittää, samoin pissi&kakki ruljanssia :) Almakin on nyt lopettanut jätöksien siivoamisen, imettää silti vielä muutaman kerran päivässä.

Ruskea tyttö Villa Perla's Mamacita (Lissu).  (hyvännäköinen, "vihellyksiä keräävä"  tyttö)

Tämä emäntä ei jää poikien jalkoihin, utelias ja vauhdikas.

 


Musta poika pieni valkoisin merkein
Villa Perla's Speedy Gonzales sai nimensä vauhtinsa vuoksi. (joka paikkaan ehtivä, nopea, nokkela ja myös aikaansaavaa heppu). Jo viikko sitten vierailevat lapset nimittivät pojan "pikajunaksi". Juoksuaskeleet ovat se mieluisin etenemismuoto. Reipas poika, jonka soisi pääsevän kotiin, missä on lääniä juoksennella.
Hieman tämä nimi poikkeaa "kauniit ja rohkeat -teemasta" mutta sivuaa kuitenkin cheeky.




Toinen musta, hieman suuremmin valkoisin merkein
Villa Perla's Amigo Arrojado (rohkea ystävä) on mukana kaikessa touhussa, mutta ei nouse vielä esille minkään erityispiirteen vuoksi. Reippaasti seikkailee yksinäänkin.




Valkoinen poitsu mustin merkein (veikkaisin isompana vahvasti pilkulliseksi) taitaa olla tämän poikaköörin "vahvin" poika. Vaikuttaa hyvin rohkealta ja uteliaalta. Aina ensimmäisenä joka paikassa.
Villa Perla's Aquila en mente ei taida olla ihan kieliopin mukaista espanjaa, mutta vapaasi käännettynä "kotka mieleltään".


Tämä söpöilykuva antaa hieman väärää vaikutelmaa...


Tämä on ehkä todenmukaisempi: " mikä tuolla on, kokeilempa, ai vettä, mitähän tällä voisi tehdä?"

Molemmat ruskeat pojat valkoisin merkein ovat hyvin samankaltaisia. Leikkiväisiä, ehkä kuitenkin hieman jäävät rohkeudessa mustien veljiensä taakse. Toisaalta nämä pojat tykkäävät eniten sylkittelystä, ovat hyvin "ihmisintoisia".

Villa Perla's Héroe Cotidiano (arjen sankari) omaa nassussaan hieman enemmän tuota valkoista ja näyttää monissa kuvissa "töyhtöpäältä".





Villa Perla's Corazón de León (leijonamieli) on porukan pienin (ollut kokoajan, syntymästään lähtien, painoa n. 200g vähemmän kuin muilla). Pitää kyllä puoliaan veljiään vastaan, mutta on jotenkin sylissäviihtyvänä sulattanut minut täysin.





ERITTÄIN suurella mielenkiinnolla odotan viikon päästä sunnuntaina  tehtäviä pentutestejä. Pitääkö saamani vaikutelmat erilaisessa tilanteessa lainkaan paikkaansa??