Itse lähden liikkeelle pentueen emästä. Tulevassa emässä pitää olla tekijöitä, joiden vuoksi sen kannattaa antaa kokea tämä pennutuksen rasitus ja onni. Alma on mielestäni hyvää ”emämateriaalia” omine vikoineenkin. Uskon Alman antavan rodulle hieman lisää tarvittavaa avoimuutta, vaikka Alman häslääminen ei olekaan täysin toivottava ominaisuus vesikoiralle. Tätä pitää yrittää paikata uroksen ominaisuuksilla, joista tahdon löytyvän palvelusaltista työintoa. Alman toinen vika on hammaspuutos välihampaissa, joten uroksella pitää olla jokainen palikka kidassa paikoillaan. Alma on myös aika kevytrakenteinen, mikä ei rotua ulkomuodollisesti tuomaroivia miellytä, mutta itse en pidä sitä puutteena.

Urosvalinnan alkaessa katselen ensin sukutauluja. Sekä rodun jatkuvuuden että tulevien pentujen geneettisen monimuotoisuuden vuoksi etsin poikia, jotka olisivat suvullisesti mahdollisimman etäällä nartusta. Valitettavasti varsinkin kun katselee sukuja kauempaa, tulee espanjanvesikoirilla vastaan aina tietyt samat koirat, joista rotu lähti leviämään maailmalle. Onneksi nuo alkavat jo olla sen verran kaukana takana sukutauluissa, että niiden vaikutus on prosentuaalisesti pieni. Rotua kokonaisuutena ajatellen haluan myös välttää paljon jalostuksessa käytettyjä yksilöitä. Jotta parinvalinta onnistuisi myös tulevaisuudessa.

Tämän jälkeen katsastan urosten terveystuloksia ja suhteutan niitä tähän tulevaan emään. Mielestäni tietyissä terveystuloksissa kaiken ei tarvitse olla ihan priimaa, jos taso on riittävä. Ennemminkin painotan ns. yleisterveyttä… kuinka paljon on pitänyt juosta lääkärissä erilaisten isompien ja pienempien ongelmien vuoksi koiran elon aikana. Tätä pystyy arvioimaan sitä paremmin, mitä enemmän ikää koirilla on. Joten vanhempi yleisterve perroherra on aina parempi vaihtoehto. Tähän samaan liittyy myös itse astuminen ja lisääntyminen. Jos näistä on aiempaa kokemusta, niin on hyvin tärkeää, miten ne ovat sujuneet aikaisemmin. Nämä asiat yhdessä kertovat  elinvoimasta, mikä peittoaa yksittäisen -ei kriitisen- terveystuloksen mennen tullen.

Näiden kriteerien jälkeen on löytynyt yleensä vain muutama sopiva ehdokas ja sitten siirrytäänkin luonnepuolelle. Tällä kertaa etsin poikaa, jolta löytyisi tuota työintoa kompensoimaan Alman puutteita. Uroksen tavatessani mietin myös haluaisinko itselleni tämän pojan. Seurailen suhtautumista eri asioihin ja toki katsastan mahdolliset harrastusten myötä tulleet tulokset ja luonnetestailut, kertovathan nekin omaa tarinaansa.

Viimeisenä tulee eteen myös rakenne. Koska rotumääritelmät on tehty, pitää niitäkin koittaa noudattaa. Tässä kuitenkin joustan eniten, varsinkin koska ulkomuoto on jalostuksessa sellainen tekijä, mitä pystyy tarvittaessa helposti korjailemaan muutamassa sukupolvessa. Tämän jouston vuoksi ei ole kovinkaan todennäköistä, että meiltä maailmalle lähteneet pennut olisivat näyttelykehien prinssejä tai prinsessoja. Toivon niiden olevan terveitä ja avoimia, työintoisia ja monipuolisia rotunsa edustajia, joiden kanssa kelpaa touhuta juuri sitä mitä itse mielii.

Viimeiseksi luotan parivalinnassa ns. mutu-tuntemukseeni. Joskus on  tuntemuksia, joita ei pysty sanallisesti perustelemaan. Tiedän vain, että juuri tätä yhdistelmään haluan käyttää.